Puheenjohtaja: Nelli
Kirjuri: Benjamin
Pohjustus
The Politics of Design. A (Not so) Global Manual for Visual Communication
Luku: Image and photography
Pater, Ruben 2016
Ruben Pater on hollantilainen suunnittelija ja kirjoittaja. Hän toimii myös opetustehtävissä, opettaen viestintää Design academy Eindhovenissa. Hän on opiskellut graafista suunnittelua Bredassa ja Sandbergin instituutissa. Neljännen lukupiirin ensimmäinen teksti oli luku Image and photography Paterin kirjasta The politics of design. A (not so) global manual for visual communication, joka on julkaistu vuonna 2016. Kirjan on julkaissut BIS publishers. Lyhyehkö vilkaisu verkossa toimiviin kirjakauppoihin kertoo, että Ruben Pater on kirjoittanut myös kirjan Caps Lock: How Capitalism Took Hold of Graphic Design, and How to Escape from It, joka on ilmestynyt viime vuonna.
Luvussa Image and photography Pater esittelee kuvan ja valokuvan voimaa sekä vaikutusvaltaa erilaisten konkreettisten esimerkkien kautta. Teksti on tyyliltään varsin kansantajuista ja tietoiskumaista, mikä toki on varmasti ihan tarkoituskin. Tekstiä oli mukavaa ja jouhevaa lukea ja kunnolliset kuvalliset esimerkit ainakin omalla kohdalla helpottivat asioiden omaksumista.
Koko luku on jaettu kahteentoista pienempään osaan, jotka käsittelevät aiheita aina sensuurista ja sen eri muodoista kulttuuriseen omimiseen. Erityisesti sensuurista kertova osio herätteli ehkä ajattelemaan, kuinka paljon kuvilla oikeastaan on mahdollista muokata omaa ympäröivää todellisuuttamme. Isossa roolissa tuntuivat myös olevan erilaiset tavat katsoa ja tulkita visuaalisia viestejä sekä ylipäätään kuvaa. Miten eritavoin kuvaa tulkitaan esimerkiksi yksilö- tai yhteisökeskeisissä kulttuureissa ja mitä haasteita syntyy, kun vaikkapa vähemmistöryhmille viestitään valtaväestön ehdoin? Tai ennemminkin, miksi niin ei pitäisi tehdä.
Mielenkiintoisista aiheistaan huolimatta mitään suuren suuria uusia ajatusjatkumoita ei tekstin pätkä minussa kuitenkaan herättänyt. Ehkäpä teksti tuntui hiukan irralliselta ja pintapuoliselta, kun lukemisen aloitti keskeltä kirjaa sivulta 95. Tai sitten tekstin punainen lanka vain pysytteli ulottumattomissani. Toisaalta ehkä tekstin tarkoitus olikin ennemminkin, kuten edellä jo mainittiin, tietoiskumaisesti herätellä näkemään kuvan valta ja voima maailmassa, jossa elämme. Huomaamaan, kuinka paljon ne oikeastaan vaikuttavat meihin, olimme siitä tietoisia tai emme sekä näyttämään millainen valta erilaisilla visuaalisilla viesteillä, ja tätä kautta myös niiden suunnittelijoilla on. Neljännessä lukupiirissään ryhmä Ihan samat voisi joka tapauksessa aloittaa vakavamielisen keskustelun Paterin tekstistä ja sen mielenkiintoisista aiheista vaikkapa seuraavien visaistakin visaisempien kysymysten pohjalta.
Joanna Boehnertin ja Dimeji Onafuwan teksti on varsin tiukkaa ja tiivistä asiatekstiä ja itselläni alkoi keskittyminen hieman rakoilemaan puolenvälin tienoilla. Ehkäpä visuaalisen aihepiirin käsittely näin analyyttisesti ilman minkäänlaisia kuvallisia esimerkkejä teki aiheesta ainakin itselleni vähän vaikeasti lähestyttävän. Toisaalta tuntui Boehnertin ja Onafuwan teksti tuki ja syvensi ainakin hiukan ensimmäisen tekstin teemoja. Kuten myös Ruben Paterin teksti, tuntuu Boehnertin ja Onafuwan tekstikin pyrkimään tuomaan esiin sen, millaista valtaa ja vastuuta suunnittelija kantaa työtä tehdessään. Tässä joka tapauksessa vielä muutama ryhmälle Ihan samat jonkinmoisen keskustelun avaamiseksi.
Kysymys numero 1
Mitä ajatuksia tekstistä sinulle heräsi?
Design as Symbolic Violence: Reproducing the 'Isms'
Boehnert, Joanna; Onafuwa, Dimeji 2016.
Ihan samat ryhmän neljännen lukupiirin toinen teksti oli Design as Symbolic Violence: Reproducing the 'Isms', jonka ovat kirjoittaneet Joanna Boehnert sekä Dimeji Onafuwa. Teksti on esitetty konferenssissa Intersectional Perspectives on Design, Politics and Power Malmön yliopistossa vuonna 2016.
Joanna Boehnert on muotoilun tohtori ja toimii opetustehtävissä Loughboroughin yliopistossa taiteiden ja suunnittelun koulussa/osastolla. Hän opiskellut ja tehnyt töitä eri yliopistoissa pitkin läntistä pallonpuoliskoa. Mainittakoon näistä satunnaisesti ja umpimähkään vaikkapa Brightonin yliopisto ja UAL. Tutkimustyötä Joanna Boehnert on tehnyt muun muassa Westminsterin ja Surreyn yliopistoissa. Hän on kirjoittanut myös esimerkiksi kirjan Design, Ecology, Politics: Toward the Ecocene.
Dimeji Onafuwa tekee muotoilijan, tutkijan ja konsultin töitä 15 vuoden kokemuksella. Hän työskentelee myös kuvataiteen saralla öljyväreillä maalaten. Dimeji Onafuwa on opiskellut taidetta ja mainonnan suunnittelua Concordin yliopistossa sekä johtamista Pohjois-Carolinan yliopistossa.
Itse teksti Design as Symbolic Violence: Reproducing the 'Isms' käsittelee nimensä mukaisesti symbolista väkivaltaa. Tekstin ensimmäisellä puoliskolla Joanna Boehnert määrittelee termin symbolinen väkivalta ja kuvaa sen eri ilmenemismuotoja käytännön esimerkkien ja eri ismien kautta käsitellen aiheita rasimista seksismiin. Pääosin Dimeji Onafuwan kirjoittama tekstin toinen puolisko sen sijaan keskittyy kuvaamaan Carnegie Mellon –yliopistossa järjestettyä työpajaa, joka pyrki luomaan ohjenuoran suunnittelutyöhön ja työskentelyyn yksilöiden ja ryhmien kanssa, jotka kokevat symbolista väkivaltaa.
Joanna Boehnertin ja Dimeji Onafuwan teksti on varsin tiukkaa ja tiivistä asiatekstiä ja itselläni alkoi keskittyminen hieman rakoilemaan puolenvälin tienoilla. Ehkäpä visuaalisen aihepiirin käsittely näin analyyttisesti ilman minkäänlaisia kuvallisia esimerkkejä teki aiheesta ainakin itselleni vähän vaikeasti lähestyttävän. Toisaalta tuntui Boehnertin ja Onafuwan teksti tuki ja syvensi ainakin hiukan ensimmäisen tekstin teemoja. Kuten myös Ruben Paterin teksti, tuntuu Boehnertin ja Onafuwan tekstikin pyrkimään tuomaan esiin sen, millaista valtaa ja vastuuta suunnittelija kantaa työtä tehdessään. Tässä joka tapauksessa vielä muutama ryhmälle Ihan samat jonkinmoisen keskustelun avaamiseksi.
Kysymys numero 1
Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti?
Kirjaus
Tällä kerralla aiheenamme oli suunnittelijan vaikutteet ja vaikutusvalta. Paikalla oli puheenjohtajana toimiva Nelli Oksanen, kirjurina toimiva Benjamin Nyberg sekä Helmi Leppänen ja Jenny Reponen. Lukupiiri kesti vajaan tunnin.
Puheenjohtaja Nelli aloitti lukupiirin. Hän kävi läpi pohjustuksensa ja kysyi meiltä mitä mieltä olimme yleisesti tämän kertaisista teksteistä. Yleisesti koimme The Politics of Design. A (Not so) Global Manual for Visual Communicationin luvun Image and Photography mielenkiintoisempana kuin toisen tekstin Design as Symbolic Violence: Reproducing the ‘Isms’. Se oli viihdyttävämpi, joka kuviensa avulla sai pidettyä meidän mielenkiintomme.
Jälkimmäisestä tekstistä jäi loppupeleissä aika vähän kenellekään mitään mieleen. Siinä toistettiin samoja asioita, joita koimme jo käyneemme useamman kerran läpi tämän, ja muiden kurssien, aikana. Se oli huomattavasti teoreettisempi teksti, jossa puhuttiin kyllä tärkeistä asioista, joihin pitääkin vaikuttaa, mutta mitä pidemmälle tekstissä mentiin, tuntui asiat liian isoilta näin yksittäisen suunnittelijan näkökulmasta.
Tästä keskustelun avattuamme aloimme pohtimaan siitä mikä ja kuinka suuri vaikutusvalta meillä sitten on suunnittelijoina. Edellisen kurssin aikana olimme törmänneet tähän asiaan ja pohtineet sitä kukin kohdallamme, kun tuote, jolle olimme suunnittelemassa pakkausta ei ollut meille kaikille kovinkaan mieleinen. Huomasimme, että suunnitteluvalinnoilla pystyy vaikuttamaan suuresti ulosantiin ja vaikutus voi tapauksesta riippuen olla hyvinkin suuri. Vaikkakin on hyvä miettiä kaikkia mahdollisia asioita suunnitteluprosessin aikana, ei sen takia kuitenkaan kannata menettää yöuniaan. On kohtuutonta kuvitella, että yksittäisenä henkilönä pitäisi korjata heti kaikki maailman rakenteelliset ongelmat. On helpompi korjata ensin pieniä itselleen lähellä olevia asioita, jonka jälkeen siirtyä suurempiin ja etäisempiin.
Epäonnistuneita suunnitteluratkaisuja, tuotteita ja kampanjoita on olemassa, vaikka kuinka paljon, mikä tuli ensimmäisestä tekstistä myös esille. Pohdimme yhdessä hyviä keinoja ehkäistä näiden kaltaisia tapauksia. Ensimmäisenä nousi ajatus siitä, että olisi ympärillä ryhmä erilaisia ihmisiä, joilta kysyä asioita, joiden kautta käyttää omia suunnitelmiaan ja ideoitaan. Tästä olimme kaikki samaa mieltä. Meillä kaikilla on paljon asioita, joita emme ehkä osaa vain vielä ajatella ja ymmärtää. Eikä niinkään, että tarkoituksella jättäisimme asioita tekemättä. Erilaisia ihmisryhmiä konsultoimalla voi helposti huomata omassa suunnittelutyössään asioita, joita ei itsenäisesti tulisi ajateltua.
Yksinkertaisella taustatyöllä pääsee toki jo aika pitkälle, sillä meillä on kuitenkin yleisesti aika hyvä käsitys siitä, että minkälaisissa tilanteissa saattaa näitä ongelmia tulla vastaan. Yhdellä googlauksella voi jo karsia monta huonoa ideaa. Tästä hyvänä esimerkkinä oli ensimäisen tekstin Cultural Thievery -kohdassa Johannes Königin kirjaintyyppi Mestizo vuonna 2012. Rasistinen termi, jonka lisäksi kyseinen kirjaintyyppi ei ollut edes kytköksissä kyseiseen kulttuuriin. Tästä olisi aika pienellä vaivalla ja taustatyöllä selvinnyt.
Symbolisen väkivallan ehkäisy on kuitenkin asia, jota meidän pitää oppia ehkäisemään omassa työssämme ja työympäristöissämme. Tähän koimme yhdessä, että kannattaa olla tietoinen siitä mitä ympärillä tapahtuu, ottaa asioista selvää ja tehdä parhaansa näiden asioiden eteen. Pyytää apua ja mielipiteitä itseään viisaammilta ihmisiltä ja kerätä ympärilleen lähipiiri joka kertoo toimiiko oikein vai väärin.